Ihminen ei sovi kauppatavaraksi

Toissaviikolla julki ryöpsähtänyt keskustelu vanhushoidosta syvenee ja saa
yhä karmeampia muotoja. Lisäksi sen rinnalle nousevat tiedot ongelmista
päiväkodeissa ja vammaishoidossa. Nyt puhutaan avoimesti jo
rikosvastuusta, syytekohtina heitteillejättö ja petos. Miten tämä voi olla
totta nykypäivän Suomessa?
Yllätys tilanne ei ole. Jo vuosia vanhempiaan eli hoitopaikoissa
katsomassa käyneet ovat viestittäneet, että asiat eivät ole kunnossa.
Yleisin huomio on ollut se, että hoivaavia käsiä puuttuu ja henkilökunnalla
ei riitä aikaa asiakkailleen. Jokamiehen keskusteluissa esiintyy ”Minä
ainakin haluaisin lähteä saappaat jalassa!” –slogan aika usein. Jostain
sekin on syntynyt.
Jo siksikin ihmetyttää kovasti , että kokoomus Petteri Orpon johdolla
inttää itseään tukevaan oppositioasemaan vastustamalla 0,7
–hoitajakiintiötä. Ymmärrän, että viestintätoimistosta on annettu ovelat
eväät hokea mantraa siitä, ”ettei yhden luvun taakse voi mennä, on
tehtävä paljon enemmän!” Sitä en ymmärrä, ettei kokoomuksessa
ymmärretä sitä, että nyt ovat vastakkain harvinaisen räikeästi kaksi asiaa:
ihminen ja raha. On käynyt selväksi, ettei ihmisestä huolehtiminen sovi
kauppatavaraksi.
Miksi siis kokoomus on valmis hirttämään itsensä yhteen turvalukuun?
Syynä lienee kuuluisa sote. Skandaali tuli hallitukselle ikävään aikaan.
Suomen kaikkien aikojen suuri yksityistämishanke on loppusuoralla. Nyt
epäröijien määrä kasvaa uutinen uutiselta.
Vaalikampanjat ovat alkaneet ja kansalaisten kanssa keskustellessa
vanhushoidon tilanne paitsi järkyttää, myös naurattaa. Kokoomuksen
hoivayhtiöille junailema omavastuu naurattaa. Voisiko sitä soveltaa

vaikkapa rattijuoppoihin tai varkaisiin? ”Olen tässä juuri varastamassa
perämoottoria, voisitteko tulla pidättämään minut?”
Kuitenkin: perämoottorin varastaminen on paljon pienempi rikos, kuin
hauraan vanhuksen heitteillejättö.

Janne Laulumaa
Eduskuntavaaliehdokas SD

1 reaktio

Please check your e-mail for a link to activate your account.