Puhe Wanhoille Tovereille 4.2. Panimoravintola Koulussa

Ensiksikin, arvon toverit: kiitos kutsusta saapua tänne kertomaan
itsestään ja ajatuksistaan. Olen Janne Laulumaa, neljän lapsen isä,
telesten työläinen, valtuuston puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas
Raisiosta.
Olen politiikassa mukana siksi, että vihaan eriarvoisuutta ja uskon reilun
pelin Suomeen ja tuon tämän asian esiin sanoissani ja teoissani, koska
uskon että näin toimiessani yhä useampi ihminen alkaa vihaamaan
eriarvoisuutta ja alkaa uskoa reiluun peliin.
Ajattelin ensin puhua teille vaaliteemoistani, mutta sitten oivalsin, että
tämä tilaisuus on itse asiassa erinomainen paikka testata muutamia
sellaisia uusia ajatuksia, joita minulla on koskien tulevaisuutta. Koskien
suomalaisten tulevaisuutta, demariliikkeen tulevaisuutta. Koskien koko
maailman tulevaisuutta.
Kuulostan tietenkin taivaanrannan maalarilta, mutta sen riskin olen valmis
tässä ja nyt ottamaan.
Politiikka mielletään usein ajankohtaisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Poliittisella ajattelulla on oma kalenterinsa, jossa merkkipäiviä ovat
vuosittaiset budjetit, työmarkkinaneuvottelut, eri tahtiin käytävät vaalit,
kannatusten nousut ja laskut. Poliittisen ajattelun aikajänne eteenpäin on
pisimmillään vaalikausi, kehitys joko parempaan tai huonompaan
suuntaan voidaan todentaa katsomalla menneeseen, ei tulevaan.
Politiikasta puhutaan usein prosentteina ja muina lukuina. Työttömyys
kasvoi 8,7 prosenttiin, kuntatyöntekijöille neuvoteltiin 1,2 prosentin
palkankorotus, esimerkkejä löytyy tämänkin päivän uutisista.

Tulevaisuus on politiikassa tabu. Tai siis oli, ennen kuin joku avasi suunsa
ja totesi että maapallon ilmasto on muuttumassa. Se tapahtui 1950-
luvulla, mutta ääni voimistui vuosien saatossa ja nyt huuto kuuluu
kaikkialla.
Ihmiskunta on jonkin uuden äärellä, ensimmäistä kertaa ihmisen
historiassa nähdään peräseinä. Todetaan yhteen ääneen, että tämä kaikki
voi jonain päivänä loppua.
Ilmaston lämpeneminen on jo nyt muuttanut maailmaa, mutta se tulee
tekemään sen vielä paljon ravisuttavammin kuin uskallamme
ymmärtääkään.
Filosofi ja kirjailija Yuval Noah Harari on teoksessaan Homo Deus –
Huomisen lyhyt historia vakuuttavasti analysoinut tilannetta, jossa koko
ihmiskunta yhtenä miehenä ensimmäistä kertaa seisoo. En mene Hararin
analyysiin tässä sen tarkempaa, mutta Hararista on kovaa vauhtia
kehittymässä oman aikamme tärkein ja kiistellyin ajattelija – siksi nopeasti
hänen maineensa maailmalla kiirii.
Miten Hararin ajatukset liittyvät arjen politiikan tekoon Suomessa? Joka
tavalla. Kirjailija Kurt Vonnegutin ystävät muista kanarialinnun
kaivoksessa. Harari on se kanarialintu joka varoittaa meitä tappavasta
kaasusta.
Tulevaisuuden poliitikoilla ja puhun nyt 10-30 vuoden aikajänteestä, on
ratkaistavanaan kysymyksiä, jotka ovat vaikeampia kuin mitkään
aikaisemmat kysymykset maailman historiassa. 30 vuotta voi tuntua
pitkältä ajalta, mutta taaksepäin elettynä se merkitsi vuotta 1989.
Mennään näihin ratkaiseviin kysymyksiin: Maailmassa on pian 10
miljardia ihmistä. Siihen väkiluvun kasvun uskotaan pysähtyvän, mutta se
on suuri määrä ihmisiä.

Nykyisen vallitsevan poliittisen filosofian eli liberaalidemokratian mukaan
he ovat kaikki vapaita ja tasa-arvoisia yksilöitä, joilla on loukkaamaton
ihmisoikeus. Tähän varsinkin me sosiaalidemokraatit uskomme pyhästi, se
on meille tärkeä moraalinen arvo.
Maailma on demokraattinen ja se pyrkii kohti laajempaa, läpinäkyvämpää
demokratiaa, jonka uskotaan tuovan tullessaan koulutustason ja elintason
nousun myös niin sanotuissa kehittyvissä maissa. Ja tottahan se on:
kaikilla mittareilla mitattuna maailma on parempi paikka asua kuin 1980-
luvulla. Kaikilla paitsi yhdellä: Ilmasto lämpenee.
Mikä olisi ihmiskunnan tulevaisuuden ideaali? Että kaikilla maailman
perheillä olisi auto ja omakotitalo ja mökki ja purjevene ja
labradorinnoutaja? Pitkät kesälomat jolloin käytäisiin tutustumassa
maailman eksoottisiin lomakohteisiin? Siihen me poliitikot puheissamme
tähtäämme, Suomessa, EU:ssa ja YK:ssa.
Kaikki tämä hyvä saavutetaan kasvulla. Demokratia lisääntyy, talous
kasvaa ja se luo uutta kasvua jolloin elintaso nousee ja kasvu jatkuu
loputtomiin. Olemme luoneet järjestelmän joka toimii kuin huippuunsa
viritetty Formulamoottori, tai toisin sanoen: kuin korttitalo.
Tämän moottorin polttoaine on kasvu. Kun kasvu pysähtyy moottori alkaa
yskiä. Demokratia alkaa yskiä. Esiin putkahtaa poliittisia liikkeitä, jotka
eivät usko demokratiaan vaan siihen, että jokin valittu osa ihmiskuntaa
säilyy kyllä hengissä kaikkien vaikeuksien yli.
Joten: hallitusneuvotteluissa jopa vihreät vannovat kasvun nimeen. Me
demarit, jotka olemme vihreämpiä kuin vihreät itse, vannomme kasvun
nimeen. Samaan aikaan: maapallon lämpötila nousee.
Meitä sosiaalidemokraatteja huolettaa se, että nuoret kokevat poliittisen
kansanliikkeen vieraaksi. Olemme turhaan omineet tämän ongelman vain
itsellemme. Politiikka ei yleisesti ottaen kiinnosta nuoria suuresakaan

määrin. Heitä ei kiinnosta kiistely prosenteista, ei sote, ei
puolustusmäärärahat. He pitävät tälläistä puhetta näpertelynä. He
katsovat ylitsemme, tulevaisuuteen.
He pohtivat että jos he saavat lapsia, niin onko heidän lapsiensa maailma
samanlainen kuin Mad Max elokuvissa. Onko ihmiskunta luisumassa
ennennäkemättömään barbariaan jo seuraavan sukupolven aikana?
Miksei siis elettäisi kuin viimeistä päivää? Niinhän kaksi edellistäkin
sukupolvea ovat eläneet?
Miksi synkistelen ja maalaan piruja seinille? Koska uskon, Hararin tavoin,
että asialle voidaan vielä tehdä jotain ja että tämän muutoksen
oivaltaminen, analysointi ja ratkaiseminen ovat sosialidemokratian avain-
ja kohtalonkysymys tulevaisuudessa. Maailmassa on kaksi ideologiaa,
jotka voivat ratkaista tulevaisuuden ongelman rauhanomaisesti:
sosialidemokratia eli sosialismi ja kristinusko. Molemmat tässä hetkessä
laskevia brändejä.
Miten me ratkaisemme sen, että tulevaisuudessa maapallon 10
miljardista ihmisestä yli puolet ei tee mitään muuta kuin on olemassa, eli
saastuttaa. Uskooko joku todella, että heille maksetaan siitä hyvästä
kansalaispalkkaa?
Miten me ratkaisemme sen, että uskonnon sijan saanut kasvu voidaan
taittaa ilman että siitä syntyy sotia ja kaaosta? Ei kai nyt kukaan sitä usko,
että kasvu voi jatkua loputtomiin? Olemme todistaneet jo omassa
ajassamme, että kaaos syntyy nopeasti, kun kasvu sakkaa.
Kuka ohjaa maailmaa siinä tilanteessa kun miljoonat ihmiset elävät
älylaitteidensa virtuaalimaailmoissa välittämättä ja tietämättä maailman
rakenteista mitään? Kuka ohjaa maailmaa tilanteessa, jossa minuutta ei
saa enää olla olemassa? Ottakaa huomioon yksi kiusallinen tosiseikka:

maailman nykytilanteen on saanut aikaiseksi vapaasti ajatteleva itsestään
hyvin tietoinen nykyihminen.
Mielestäni meidän sosiaalidemokraattien tulisi mitä pikimmin nostaa esiin
tulevaisuuden väistämättömät ongelmat. Me olemme liike, joka sata
vuotta sitten antoi toivon toivottomille. Me voimme olla tänä päivänä se
liike, joka antaa toivon ja uskon tulevaisuuteen. Se poliittinen liike, joka
sen ensimmäiseksi tekee saa taakseen nuorison.
Kiitoksia!

Kommentoi ensimmäisenä

Please check your e-mail for a link to activate your account.